Kuukauden kasvo: Kirkkokahvinkeittäjät
Vierailevan Pytinki-kuoron heleä kuorolaulu kaikuu kirkossa. Kolme ahkeran näköistä naista touhuaa kahvipöydän ympärillä. ”Pitäisikö laittaa tähän kulmaan kahvikupit”, he keskustelevat.
Mirja Voutilainen, Leena Laukka ja Leena Aalto ovat kirkkokahvinkeittäjävuorossa. Kirkkokahvit juodaan joka sunnuntai jumalanpalveluksen jälkeen. Kirkkokahvinkeittäjän työnkuvaan kuluu kahvinkeitto, pöydän kattaus ja esillelaitto, kahvin kaataminen messuvieraille sekä paikkojen siivoaminen kahvituksen jälkeen.
Kaikki kolme naista ovat olleet kirkkokahvinkeittoringissä siitä asti mukana kuin kirkkokahveja alettiin järjestää. ”Miloinkas niitä alettiin pitämään? Joka tapauksessa monia vuosia tässä on jo oltu”, naiset muistelevat. He ovat myös muissa vapaaehtoistöissä mukana; seurakuntapiirissä, rukousavustajana ja monessa muussa.
Kirkkokahvinkeittäjänä toimiminen on naisten mielestä todella mieluista ja he pitävät niin kirkkokahveja kuin vapaaehtoistyötä tärkeänä asia. Siksi he ovat mukana vapaaehtoistyössä.
”Kirkkokahveilla tapaa uusia tuttuja ja saa rupatella”, toteaa Leena. ”Niin ja tutustuu myös seurakunnan työntekijöihin. Sekin on mukavaa”, lisää Mirja. Naiset toivovat, että kirkon kynnys on matala tulla jumalanpalvelukseen ja vapaaehtoistyöhön. He rohkaisevat kaikkia tulemaan mukaan.
Lue lisää jumalanpalveluksista.
Kuukauden kasvo: Anneli Kauppi
Pienen alttarin ympärille kiertyy rivi pikkuisia, punaisia lastenpenkkejä ja pöydällä makaa Lastenraamattu.
Anneli Kauppi järjestelee hiljaa virttä hyräillen kirkon kerhohuonetta pyhäkoulua varten.
Anneli Kauppi pitää tänä sunnuntaina pyhäkoulua lapsille messun ajan. Pyhäkoulu alkaa kynttilän sytyttämisellä, jonka jälkeen soitetaan kirkonkelloja. Kirkonkellojen virkaa hoitaa triangeli. Pyhäkoulu alustetaan kertomalla päivän aiheesta. Kertominen tapahtuu opettajasta riippuen eri tavoilla; kuvakirjaa lukemalla tai vaikka nukketeatterin avulla. Kertomuksen jälkeen on vapaata ohjelmaa esimerkiksi askartelua tai muuta puuhastelua. Matriaaleja ja muita tykötarpeita on saatavana kerhohuoneesta.
Anneli lähti mukaan vapaaehtoistyöhön heti jäätyään seurakunnan työstä eläkkeelle. Hän aloitti vapaaehtoistyön pitämällä pyhäkoulua, jonka pitämistä hän onkin siitä asti jatkanut. Myöhemmin hän alkoi käydä myös rukouspiirissä, jossa rukoillaan ympäri maailmaa, eri tilanteissa olevien naisten puolesta. Anneli toivoo ihmisten rohkeasti lähtevän vapaaehtoistyöhön. ”Pyhäkoulunopettajana täytyy olla vähän lapsellinen. Sitä helposti katsoo lasten yli, pitää osata mennä samalle tasolle”, Anneli naurahtaa.
Anneli käy jumalanpalveluksessa joka sunnuntai. Hänestä jumalanpalvelus on suuri rikkaus. ”Siellä ihminen tulee hoidetuksi kauttaaltaan”, hän toteaa.
Anneli kehoittaa kaikkia tulemaan tutustumaan jumalanpalvelukseen. ”Jumalanpalvelukseen kelpaavat kaikki", hän rohkaisee.
Lue lisää pyhäkoulusta.
Lue lisää jumalanpalveluksesta tai kuuntele saarna-arkiston tallenteita.
Lue lisää Hanna-rukouspiiristä.
Kuukauden kasvo: Maija-Liisa Siira
Korviin kantautuu kumea astioiden kilinä ja tuoreen pullan tuoksu valtaa käytävät. Keittiössä minut vastaanottaa kymmenkunta hehkuvaposkista naista. Maija-Liisa Siira pyörittelee kokeneen näköisesti pullia pelleille ja pyyhkäisee jauhoiset kädet esiliinan helmaan.
Leipojarinki kokoontuu noin kahdesti kuussa. Ringissä leivotaan yleensä pullaa erilaisiin seurakunnan tilaisuuksiin. Joskus leipojarinki valmistaa myös kakkuja ja marjapiirakoita. Leipojarinkiin voivat tulla mukaan myös sellaiset, jotka eivät ole aikaisemmin leiponeet. ”Kyllä me opetetaan ja aina löytyy kaikille jotain tekemistä”, kertoo Maija-Liisa.
Ystävänsä kutsumana Maija-Liisa on ollut jo 16 vuotta vapaaehtoistoiminnassa mukana. Vapaaehtoistyön hän aloitti jokaviikkoisessa päiväpiirissä. Päiväpiiristä kimmokkeena hän on mukana nykyään myös Kanervat-kuorossa, kirkkokahvin keittäjänä jumalanpalveluksessa sekä käy pari kertaa vuodessa järjestettävässä askartelupiirissä.
Maija-Liisa pitää vapaaehtoistyötä hyvin voimaannuttavana. ”Torstain päiväpiiristä saa koko viikolle henkiset eväät”, hän toteaa. Päiväpiirin on helppo tulla ja siellä tapaa uusia ystäviä. Hän suosittelee vapaaehtoistyötä ja piirejä varsinkin yksinäisille ja yhteisöllisyyttä kaipaaville. Suosituimmaksi seurakunnan tapahtumaksi Maija-Liisa nostaa kirkkokahvit juuri yhteisöllisyyden takia.
Maija-Liisa tuntee syvää kiitollisuutta kaikkea kohtaan mitä Kempeleessä on. ”Olen hyvin kiitollinen, että olen päässyt vapaaehtoistoimintaan ja olen uskaltanut lähteä mukaan”, kertoo Maija-Liisa.
Leipojarinkiin otetaan mukaan uusia vapaaehtoisia. Lisätietoja: Pasi Jarva, p. 040 7790665.
Seurakunnassa toimii kaksi eläkeläisten piiriä:
Päiväpiiri torstaisin klo 12 Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa.
Seurakuntapiiri torstaisin klo 12 Keskustan seurakuntatalolla.
Piirien ohjelmatoimikunnat suunnittelevat ja toteuttavat työntekijöiden kanssa vuorollaan piirien ohjelman.
Kesäaikana piirien tilalla toimii kesäkahvila.
Kuukauden kasvo: Hilja Alasuvanto
Tapaamme keskellä Sanan ja rukouksen illan kahvihetkeä. Ihmisten puheensorina ja kahvilusikan kilahdukset täyttää huoneen. Ystävällinen katse kääntyy rauhallisesti minuun päin ja lempeästi naisen käsi laskeutuu käsivarrelleni, ”Kyllä minä sinut tunnistan. Sinäkin olet näissä vapaaehtoishommissa mukana”.
Hilja vaikuttaa olevan seurankunnan monitoiminainen. Hän luettelee kuin ohimennen moninaisia tehtäviään. ”Ensimmäisenä lähdin mukaan ystäväpalveluun. Olen käynyt Mielenterveystoimiston kurssin aikoinaan ja sen jälkeen ollut erään perheen tukihenkilönä monia vuosia. Olin myös kahdeksan vuotta mukana kirkkovaltuustossa.” Nykyään Hilja toimii seurakunnassa sielunhoitoavustaja, on mukana kirpputoritoiminassa sekä pitää Ilosanoma-piiriä Hovilassa joka toinen torstai. Vaikka hän on ollut monessa mukana, diakonia on se mikä on eniten hänen sydäntään lähellä.
Miksi Hilja sitten lähti mukaan vapaaehtoistoimintaan? Hilja jäi yksihuoltajaksi kun hänen miehensä kuoli 37-vuotiaana. Mies oli viimeiset yhdeksän kuukautta sairaalassa. Tuona aikana Hilja ihmetteli kun kukaan ei käynyt miestä katsomassa. ”Ajattelin, että pitäisi olla ihmisen virka.” Tapahtumista kimmokkeena hän lähti mukaan ystäväpalveluun.
Hiljan suosikkitapahtuma seurakunnassa on jumalanpalvelus, jossa hän käy joka pyhä. ”Ei sieltä osaa olla pois”, hän naurahtaa. Hän pitää myös Sanan ja rukouksen illoista.
Tärkein ajatus Hiljan mielestä on se, että ihminen ei katkeroituisi vaan osaisi antaa anteeksi. Pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on, hän toteaa. Tämän ajatuksen hän haluaisi jakaa muiden kanssa.
Kuukauden kasvo: Reino Laitinen
On vapaaehtoistenpäivän lounasaika. Vatsa on syöty täyteen ja kahvit juotu päälle. Istuudumme kylläisenä pöytään tekemään haastattelua. Huokaisemme molemmat.
Iloisesti hymyilevä mies katsoo syvälle silmiin ja levollisesti esittelee itsensä.
Vapaaehtoistoimintaan Reino päätyi, kun aikoinaan Kempeleen entinen pastori Kärnä ja Reinon poika ystävystyivät. Kärnä kysyi silloin Reinoa tekstinlukijaksi.
Siitä lähti hänen ”uransa” seurakunnan vapaaehtoisena käyntiin. Merkittävin rooli on ollut yhteisvastuukerääjä, jona Reino on ollut jo 70-luvun lopulta tähän päivään saakka joka vuosi.
Hän oli kirkkovaltuustossa viisitoista vuotta, mutta jättäytyi pois niistä tehtävistä. Nykyään Reino toimii myös kirkkokuorossa, kirkkoväärtinä ja suntion apulaisena.
Mitä se suntion apulainen sitten oikein tekee? Suntion apulainen jakaa ennen jumalanpalvelusta jumalapalveluksen käsiohjelmat ja järjestää aulan kirkkokahveja varten.
Jumalanpalveluksen aikana autetaan kolehdin keräämisessä ja jumalanpalveluksen jälkeen tehtäviin kuuluu kerätä messuohjelmat penkeiltä ja järjestellä virsikirjat paikalleen sekä ehtoollispikarien pesu.
Reino on käynyt kirkossa nuoruusajoista asti ja sen vuoksi kokee jumalanpalvelusten olevan tärkein seurakunnan tapahtuma hänelle.
Kempeleen jumalanpalvelukset ovat hänen mielestään kehittyneet hyvin yhteisöllisiksi, jota hän erityisesti arvostaa.
”Jumalapalveluksista ei lähdetä heti pois, vaan jäädään keskustelemaan ja kahville. Tämä on merkittävä asia. Se on enemmän kuin pelkkä jumalanpalvelus.”
Seurakunnassa voi tehdä monia eri asioita vapaaehtoisena. Reino kehottaa etsimään omat vahvuudet ja löytämään sitä kautta itselle sopivat vapaaehtoistehtävät.
Pyyteetön auttaminen on pääasia ja se että on käytettävissä seurakunnan hyväksi.
Kuukauden kasvo: Rauni ja Aila
Mitä teet seurakunnassa vapaaehtoisena?
Aila: Toimin ystäväpalvelussa ja kirpputori Ilonpisarassa sekä Yhteisvastuukerääjänä mahdollisuuksien mukaan. Olen ollut myös SPR:n toiminnassa mukana monta kymmentä vuotta.
Rauni: Kirpputorilla olen myyjänä, Yhteisvastuukeräyksessä lipaskerääjänä ja mukana myyjäisten järjestämisessä myyjänä ja ahkerana leipojana.
Miksi alun perin lähdit mukaan?
Aila: Lasten kasvettua isoiksi ja lähdettyä kotoa, jäi paljon aikaa. Ja on niin mukavaa hommaa olla vapaaehtoisena.
Rauni: Eläkkeellä on aikaa tehdä vapaaehtoistyötäkin, saa tekemistä ja näkee ihmisiä.
Suosikkitapahtumasi seurakunnassa?
Aila: Seurakuntapiirissä tykkään käydä ja Yhteisvastuukeräys on tärkeä.
Rauni: Kaikki myyjäiset ovat oikein mukavia tapahtumia, samoin Yhteisvastuukeräys on lähellä sydäntä.
Minkä ajatuksen haluaisit jakaa muille?
Aila: Jos joskus tuntuu tylsältä tai yksinäiseltä, lähteminen ulos ja ystävien pariin on vain itsestä kiinni.
Rauni: Ihminen voi paremmin, kun pysyy aktiivisena ja tapaa ystäviä.
Lisätietoja diakoniatyön vapaaehtoistoiminnasta.
Kuukauden kasvo: Elisa
- Olen Elisa. Olen asunut Kempeleessä kolmisen vuotta.
Olen mukana ystäväpalvelussa. Ystäväni on vanhempi pariskunta, jota tapaan kerran viikossa. Käymme yleensä ulkoilemassa tai rupattelemme muuten vain. Lisäksi olen mukana erilaisissa tapahtumissa keittiöavustaja ja kahvinkeittäjänä. Muutaman kerran olen ollut myös messuavustajana. Uutena tehtävänä tuli nyt verkkotoimittajan pesti.
Ystäväpalveluun tulin mukaan Oulussa SPR:n kautta. Halusin uuden harrastuksen ja löysinkin ystäväpalvelukurssin ilmoituksen lehdestä, joten siitä se sitten lähti. Vapaaehtoistoiminta on tuntunut alusta asti minulle tehdyltä harrastukselta: voi samalla auttaa muita, tavata erilaisia ihmisiä ja puuhastella ja oppia siinä sivussa kaikenlaista kivaa.
- Mikä on suosikkitapahtumasi seurakunnassa?
Kauneimmat joululaulut tulee ensimmäisenä mieleen ja vanhustenpäivän juhla.
- Minkä ajatuksen haluat jakaa muille?
Elämä on 10-prosenttisesti sitä miten elää ja 90-prosenttisesti sitä miten sen ottaa.
|
|